Hyvät avajaisvieraat,

Aurinko laskee vetten taakse ja nuolaisee säteidensä sillan mukanaan viileänä kesäiltana. Hiljaisuus rikkoutuu, kun viimeiset lokit liitävät läheiselle lintukarille kirkuen. Kuulen huudot. Tiedän, että lokit lentävät tavanomaiselle kiviselle karikolleen. Jos en kuulisi lokkien ääntä tai niiden siipien kahinaa tuulta vasten, kiinnittäisinkö huomiota siihen, että ne lentävät yöpaikalleen. Tajuaisinko, että niitä on? Ehkä huomaisin lokkien puuttumisen, mutta entä sen, että viimeinenkin Saimaannieriä katoaa Kuolimon vesistä tai ettei litteäjärvisimpukoita enää piileskelekään jokien pohjahiekassa.

Haluan tuoda esille niitä, joita ei usein huomata. Niitä, jotka helposti jäävät jalkoihin ja pian katoavat – elävät ihmisen takia viimeisiä hetkiään.

Tällainen on päättötyökirjani esipuhe. Päättötyöt eivät ole vain hauskoja maalauksia tai spontaanisti otettuja valokuvia, vaan jokainen päättötyöntekijä on halunnut tuoda niillä esiin oman teemansa. Oman teokseni ruusulokit, dodo-linnut ja uhanalaiset kasvilajit ottavat kantaa ilmastonmuutokseen. Ikkunapöydältä löytyy jokaisen päättötyön tekijän kirjoittama työkirja, jossa opiskelija kertoo tarkemmin teoksen etenemisestä ja työn teemoista.

10 kiloa savea, puoli kiloa lasimurskaa, litra lasitteita, ja lähes 60 työtuntia muovailua ja koristelua. Tätä kaikkea ja paljon muuta on oma päättötyöni konkreettisesti vaatinut. Samaan aikaan muissa luokissa ovat pensselit ja kynät tanssahdelleet valkoisilla pohjilla, kameran salamavalot räpsähdelleet, tietokoneen näppäimet naputelleet ja ompelukoneet surisseet. Seitsemän kuukauden työurakka on nyt tullut päätökseensä, ja teokset on tuotu tänne esille.

On jännittävää ja ehkä vähän pelottavaakin tuoda oma päättötyö näin monen silmäparin tarkkailtavaksi. Teokset joita me päättötyöntekijät olemme viimeisen lukuvuoden aikana taiteilleet ovat suurimmilta osin pysyneet omassa tiedossamme, mutta nyt auringonvalo saa vihdoin suunnata niihin säteensä ihan kunnolla. Nähtävää tässä näyttelyssä todellakin riittää. Katseltavaa on veistoksista öljyvärimaalauksiin ja kameran otoksista akvarelliteoksiin ja paljon muuhun, johon kuvataidekoululaisemme ovat inspiraationsa  suunnanneet. Meillä kaikilla päättötyöntekijöillä on monen vuoden kuvataidekouluharrastus takanapäin, ja useita meitä varmasti odottaa vielä rutkasti uusia taideseikkailuja Espoon kuvataidekoulussa.

Monilla nuorilla on nyky-yhteiskuntamme pyörityksessä valtavasti stressiä. Kohta ylioppilaslakin päähän painavana lukiolaisena voin todeta, että arkeni on usein todella stressaavaa. Kuvataidekoulu on ollut toimiva lääke tähän ahdistukseen. Tunne, kun saa työntää kädet viileään saveen ja vaivata köntistä ilmakuplia pois, on voimaannuttavan rentouttava. Samalla pään voi hetkeksi tyhjentää koulunkäynnistä ja pääsee juttelemaan kuviskavereiden kanssa. Kuvataide harrastuksena onkin minulle erittäin merkityksellinen niin itsensäilmaisun kuin rentoutumisenkin kannalta.

Ihan ihka ensimmäinen keramiikkatyöni Espoon kuvataidekoulussa oli kukkakuvioilla koristeltu laakea lautanen. Monen tunnin väkerryksen jälkeen työ meni polttoon. Ja räjähti uunin kuumuudessa pirstaleiksi. Olin unohtanut vaivata savesta ilmakuplat pois ja ne laajenivat uunissa niin, ettei savi kestänyt. Nielaisin harmituksen kyyneleet, ja toiste eivät enää työni räjähdelleet.

Vuosi vuodelta savi on alkanut totella käsissäni paremmin ja olen oppinut uusia työtapoja makkaratekniikoista kuparipatinan käyttöön. Seitsemän työpajaopintovuoteni aikana olen yrittänyt imeä itseeni mahdollisimman paljon taitoa ja samalla valmistellut itseäni tätä projektia varten. Ylpeänä voinkin sanoa, että päättötyö on ollut suurin ja vaativin taideprojektini tähän asti. Enkä varmasti ole ainoa päättötyöntekijä, joka voi yhtyä sanoihini.

Muutama pitkään valvottu yö ja ahdistuksen hetkikin on tähän projektiin mahtunut. Mutta tässä se palkinto odottaa. Nyt ei enää liimailla viimeisiä osia teoksiin kiinni, vedellä päättäviä pensselinvetoja tai kumiteta lyijykynänjälkiä teoksen taustasta. Nyt on aika seistä selkä suorana ja päästää näyttelyvieraat katsomaan teoksia.

Tervetuloa!