Rehtorin puhe todistusten jakotilaisuudessa 12.5.

Julkaistu 14.05.2014 07:00

Todistustenjakotilaisuus 12.5. 2014 rehtorin puhe

Hyvää iltaa
Olen Espoon kuvataidekoulun rehtori Maritta Poijärvi ja
Toivotan lämpimästi tervetulleeksi kaikki todistusten saajat ja erityisesti päättötyöntekijät, vanhemmat, isovanhemmat, ystävät, opettajat, ohjaajat ja muut kutsuvieraat,
sekä uudet kuviksen hyvät haltijat Maire Kärkkäisen ja Seijaliisa Pekkasen, jotka tulevat vapaaehtoisina auttamaan ja siirtämään sukupolvien tarinoita oppilasryhmiin syksyllä 2014.

God Kväll. Jag har nöjet att välkomna er alla varmt välkomna till Esbo konstskola vårfest.
Good evening. I wish you a warm welcome to all the guests in Espoo School of Art  spring celebration.

Julistan myös uuden Espoon kuvataidekoulun kuviskummin vuodelle 2014-2015 hän on FT taidehistorioitsija ja tietokirjailija Tuula Karjalainen, joka on ollut mm. perustamassa Espoon kuvataidekoulua  ja toiminut, Helsingin kaupungin taidemuseon ja Nykytaiteen museon Kiasman johtajana. Tuula Karjalainen on kuratoinut parhaillaan esillä olevan Tove Janssonin syntymästä sata vuotta juhlanäyttelyn. Tässä hänen oma esittelynsä lyhykäisesti:
Synnyin Helsingissä  1942 - siis sodan aikana. Kävin koulua Herttoniemessä opiskelin Helsingin yliopistossa ja valmistuin fil.kand 1973, fil.tri 1990 asuin Espoossa 1973- 1990 Minulla on kaksi lasta ja viisi lastenlasta Olin Espoon kaupungin tiedottajana, kuvataidesihteerinä ja kuvataidetoimen intendenttinä 1974-1987 Suomen taideakatemian tiedotus- ja näyttelyosaston apulaisjohtajana 1987-1990 Helsingin yliopiston taidehistorian apulaisprofessorina 1990-1991 Valtion taidemuseon keskusarkiston johtajana 1991- 1993 Helsingin kaupungin taidemuseon johtajana 1993-2001 Suomen nykytaiteenmuseon Kiasman johtajana 2001-2006
 
Olen kirjoittanut lukuisia artikkeleita ja kirjoja, joista viimeisin Tove Jansson, Tee työtä ja rakasta sekä kuratoinut lukuisia näyttelyitä eri puolille Suomea, joista viimeisin on samoin Tove Janssonin taidetta esittelevä näyttely ja sitten on niin paljon muuta kun on pitkä elämä ja on rakastanut tehdä työtä niin kyllähän sitä on kertynyt.
 
Espoon kuvataidekoulunkin ensilukuvuoden teema on Muumit ja muumifilosofia sekä varhaisiän kuvataidekasvatuksen pedagogiikka.
Meidän laajasta ja moninaisesta toiminnastamme vuodelta 2013 voitte lukea tänään jaossa olevasta Pensselihirmut lehdestä tarkemmin. Oma puheenvuoroni lehdessä keskittyy varhaisiän kuvataidekasvatukseen aina viidestä vuodesta ylöspäin.

Mutta tänään haluan kohdistaa puheeni päättötyöntekijöille ja todistusten saajille.
Tämä vuosi on ollut Espoon kuvataidekoulussa onnistumisten vuosi. Olemme saaneet mm. vuoden taidekasvatusteko palkinnon suomen lasten ja nuorten kuvataidekoulujen liitolta TAPiola peliprojektin koordinoinnista. Kiitän innokasta ja sinnikästä oppilaiden pelityöryhmää sekä ohjaajia Nina Sarkimaa ja Arash John Sammanderia.

Tänä keväänä meiltä saa 24 päättötyöntekijää kuvataiteen laajanoppimäärän päättötodistuksen. Päättötöitä on tehty Espoon kuvataidekoulussa jo 12 vuotta yhteensä 229  tekijää. Mutta mikä on päättötyö?
Taiteen perusopetuksen visuaalisten taiteiden laajan oppimäärän perusteissa vuodelta 2002 todetaan päättötöistä näin:
Oppilaan tulee laatia itsenäisesti visuaalisten taiteiden laajan oppimäärän mukainen päättötyö, joka sisältää teoksen, portfolion eli työkirjan työskentelystä ja siihen liittyvän itsearvioinnin,  
Päättötyön aiheen ja toteuttamistavan tekijä valitsee itse. Päättötyön arvioi yksi opettaja koulun sisältä ja yksi ulkopuolinen arvioija taidekentältä. Teoksen ja työkirjan lisäksi päättötyön suorittaminen edellyttää osallistumista päättötyöinfoihin ja taidetietouden luentoihin, joissa ajankohtaiset taiteilijat ja muotoilijat kertovat omasta työstään ja työskentelystään. Tänä vuonna meillä on ollut todella mielenkiintoisa ja ajankohtaisia taiteilijoita puhumassa omasta työstään: Jani Leinonen, Kim Simonsson, Nanna Susi, Anssi Kasitonni ja Susanna Majuri.
Kiitän päättötyökoordinaattori Sari Tenniä hienosta ja innostavasta työstä.

Päättötyön voi tehdä, jos on vähintään 16-vuotias ja on suorittanut riittävästi väh. 3v syventäviä opintoja(työpajoja) Espoon kuvataidekoulussa.

Taiteilija tarvitsee uskoa tuntemattomaan, kaikkeen siihen mitä emme ymmärrä järjellämme. Uskon, että kaiken ymmärtämisen takana kun todellista taiteilijaa etsitään, on etsittävä lumoutumista, johon ammattitaito kuuluu luontaisena osana, pelkkä halu ei vielä riitä. On oltava voimia kouluttautua ja sivistää monipuolisesti itseään, jotta tulisi kulloisenkin ajan välittäjäksi, taiteilijaksi. Taide ei ole keksimistä tai hetkittäinen älynvälähdys, vaan elämänpituinen prosessi. Se vaatii intohimoa, sinnikkyyttä ja syvää sitoutumista.
Taiteen kautta voimme nähdä asioita itsemme ulkopuolelta, pystymme pääsemään ulos itsestämme ja eläytymään toisen ihmisen osaan. Saamme tietää, mitä joku näkee maailmasta, joka ei ole sama kuin omamme. Sen sijaan että näkisimme vain yhden maailman, saamme nähdä sen moninkertaistuvan ja meillä on käytettävissämme yhtä monta maailmaa kuin on omaperäistä taiteilijaa.

Kiitos, että sain kuulla Teidän kaikkien päättötyöntekijöiden ainutlaatuiset ja hienot prosessit päättötyöseminaarissa. Esittelyt olivat ajattelua herättäviä ja tunteisiin vetoavia. Kun kuuntelin ja seurasin Teitä siellä. Uskon, että kuvataideharrastus on tuonut teille itsevarmuutta, uskallusta olla oma itsenne, rohkeutta, kykyä sietää epävarmuutta ja pettymyksiä ja tietysti paljon oppia ja tietämystä kuvataiteen eri osa-alueista ja tekniikoista. Paljon mukavaa yhdessäoloa ja elämänmittaisia ystävyyssuhteita.

Te päättötyöntekijät olette uskoneet omaan unelmaanne tavoitteeseenne ja pitkäjänteiseen työskentelyyn. Olette vieneet oman visionne/ näkynne, konkreettiseksi lopputulokseksi monien vaiheiden, epävarmuuksien jopa epäonnistumistenkin kautta.  Olette tehneet päättötyötänne yhden lukuvuoden pitkäjänteisesti lukio-opintojen tai muiden opintojen rinnalla. Teillä monilla on taustalla yli kymmenen vuoden pitkäjänteinen kuvataiteen harrastus Espoon kuvataidekoulussa. Olette kuvataidekoulun ja taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän timantteja. Onnittelen sydämestäni Teitä. Tämä on teidän juhlapäivänne. Olen ylpeä Teistä. Olette upeita nuoria. Jokaisella on paikkansa ja tehtävänsä elämässä. Toivottavasti kuvataiteesta on muodostunut Teille elämän mittainen rakkaussuhde, joka antaa iloa,  lohduttaa, voimauttaa, auttaa herkistymään toisen ihmisen asemaan, lisää uteliaisuutta, rohkaisee elämän eri vaiheissa. Opettaa suhtautumaan myös kriittisesti. Taideteoksen luominen on aina tuntematon prosessi, alussa emme voi tietää mikä lopputulos tulee olemaan. Se on epävarmuuden sietoa ja rohkeutta sietää paineita. Taideteos on aina jonkinlainen kysymys? Joka herättää halun tietää, vaatii eläytymistä, halua ottaa selville.  
Onnittelen ja kiitän Teitä vanhempia ja huoltajia kuvataiteen harrastuksen valinnasta. Toivottavasti kuviksesta on muodostunut myös koko perheen yhteinen harrastus.
  
Kiitän koko työyhteisöä hienosta lukuvuodesta. Yhdessä olemme aina enemmän. Kiitän kaikkia koulun sidosryhmiä antoisasta yhteistyöstä. Erityisesti haluan kiittää ensimmäistä kuviskummiamme vuosina 2012-2014 Maria Kaisa Aulaa. Hän on hoitanut hienosti kunniakirjassa lupaamansa tehtävät:
Hän lupasi edistää eri yhteiskunnallisissa sidosryhmissään lasten ja nuorten hyvinvointia, yhteisöllisyyttä ja erilaisuuden hyväksymistä kuvataidekasvatuksen keinoin.
 
Toivotan kaikille inspiroivaa ja onnellista kesää!
Jag önskar alla inspirerande och glad sommar!
I wish all the inspiring and happy summer!
Maritta Poijärvi
rehtori
 

Pelisuunnittelun opetusprojekti, TAPiola-peli, on vuoden taidekasvatusteko 2013

Julkaistu 29.11.2013 09:56

Pelisuunnittelun opetusprojekti, Tapiola-peli,  on vuoden taidekasvatusteko 2013 


Suomen lasten ja nuorten kuvataidekoulujen liitto ry myöntää Vuoden taidekasvatusteko 2013 -kunniamaininnan Espoon kuvataidekoululle nuorten mobiilipeliprojektin koordinoimisesta.

Liiton hallitus päätti myöntää Vuoden taidekasvatusteko –kunniamaininnan Tapiola-mobiilipeliprojektia koordinoineelle Espoon kuvataidekoululle. Mobiilipeliprojekti uudistaa lasten ja nuorten kuvataidekoulujen opetusta ja lisää yhteistyötä eri kouluasteiden ja taideoppilaitosten välillä.

Espoolaiset nuoret osallistuvat 100 vuotta sitten syntyneen Tapiolan ”isän” Heikki von Hertzenin juhlavuoteen suunnittelemalla mobiilipelin. Pelissä Suomen muinainen metsän haltija Tapio pitää puutarhakaupunkia kukoistavana. Tapiola-pelin toteutuksessa olivat mukana Espoon kuvataidekoulun, Etelä-Tapiolan lukion sekä  Espoon musiikkiopiston opiskelijat.


Opetusneuvos Mikko Hartikainen Opetushallituksesta toi esiin peliprojektin merkityksen kuvataidekouluissa seuraavasti: ”Pelisuunnittelu konseptista lopputestaukseen ja julkaisuun vaatii visuaalista lukutaitoa, käsityötaitoa sekä yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja. Taidon oppii vain pelejä tekemällä, vaikka kokemusta pelaajana olisikin runsaasti. Kuvataiteen perusopetuksessa oppilailla on mahdollisuus aikaa vaativaan omakohtaiseen työskentelyyn ja taitojen harjoitteluun.

Kiinnostus erilaisten oppimispelien ja pelirakenteisten opetusmenetelmien kehittämiseen on juuri nyt suurta koulutusasteesta riippumatta. Pelillisyys nähdään yhtenä keinona kytkeä koulu paremmin lasten, nuorten ja aikuisten verkottuneeseen maailmaan. Pelisuunnittelun sisällyttäminen kuvataideopetukseen on perusteltua myös jatko-opintovalmiuksien kannalta. Pelit ovat lisäksi erinomainen mahdollisuus lisätä taiteen- ja tieteenalojen välistä yhteistyötä ja siten kokonaisuuksien hallintaa vahvistavaa opetusta. Pelit voivat tuoda tullessaan uudenlaista yhteistoiminnallisuutta opetuksen arkeen.” (Tapiola-pelin julkistamistilaisuudessa pidetty puhe 14.11.2013)

Espoon kuvataidekoulun ja taiteen perusopetusjärjestelmän vahvuus on vuodesta toiseen etenevä pitkäjänteinen taiteen harrastaminen. Tapiola-peli ei jää kertaluontoiseksi hankkeeksi vaan projektin jatkona kuvataidekoulussa on käynnistetty kolme pelisuunnittelun työpajaa, joissa opettajana toimii peliprojektiakin ohjannut Aalto-yliopiston opiskelija ja pelisuunnittelija Arash John Sammander.

Projektin vastuuopettajana on toiminut Espoon kuvataidekoulun digitaalisen taiteen työpajan opettaja Nina Sarkima. Koko peliprojektin koordinaattorina ja yhteyshenkilönä on toiminut Espoon kuvataidekoulun rehtori Maritta Poijärvi.

Espoon kuvataidekoulu on kannatusyhdistyksen ylläpitämä koulu, joka perustettiin 1979. Koulu antaa lakisääteistä laajan oppimäärän mukaista kuvataiteen perusopetusta 5–20-vuotiaille espoolaisille. Oppilaita on 1200. Opettajat ovat kuvataideopettajia, taiteilijoita, arkkitehteja, valokuvaajia ja taideteollisuuden ammattilaisia.

 

Lisätietoja:

Anu Hietala, toiminnanjohtaja, puh: 040 736 3767

Pelin voi ladata ja sen demoa voi kokeilla täällä:
http://www.espoonkuvataidekoulu.fi/ajankohtaista/oppilastiedotteet/271-tapiola-peli-ladattavissa-taalta

Opetusneuvos Mikko Hartikaisen puhe kokonaisuudessaan:
http://www.espoonkuvataidekoulu.fi/ajankohtaista/oppilastiedotteet/275-opetusneuvos-mikko-hartikaisen-puhe-mobiilipelin-julkistaminen-valo-tapahtuman-avajaiset-14-11-2014    

Tiedostot:
Mediatiedote_Vuoden taidekasvatusteko 2013   235.4 kB

http://www.youngart.fi/pelisuunnittelun-opetusprojekti-on-vuoden-taidekasvatusteko-2013

Syystiedotteen korjaus

Julkaistu 19.08.2013 09:45

HUOM! Syystiedotteen korjaus

Alle 7-vuotiaat noudetaan luokasta. Jos alle 7-vuotias saa lähteä yksin kotiin, tarvitsemme huoltajalta kirjallisen luvan.

Markku von Hertzenin puheenvuoro TAPiola-pelin julkistustilaisuudessa

Julkaistu 26.11.2013 07:38

Markku von Hertzen
Juhlatoimikunnan varapuheenjohtaja
Puheenvuoro TAPiola-pelin julkistustilaisuudessa 14.11.2013
 

 
Kuka oli Tapiolan perustaja Heikki von Hertzen, jonka syntymän 100-vuotispäivää vietetään eri tapahtumin?
 
Hän oli varatuomari, joka toimiessaan Tampereen käsityöläispankin johtajana havahtui maassa vallitsevaan asuntopulaan. Hän aloitti kirjoittamalla lehtiin tyylilleen ominaisesti poleemisia kirjoituksia. Osin niiden vaikutuksesta hänet kutsuttiinkin Väestöliiton toiminnanjohtajaksi. Väestöliiton taustavaikuttamisen seurauksena asetti Sosiaaliministeriö kodinperustamislainatoimikunnan. Sitä seurasi myöhemmin lapsilisäkomitea, joissa molemmissa Heikki von Hertzen oli jäsenenä.
Heikki von Hertzenin vuonna 1946 kirjoittama kirja ”Koti vaiko kasarmi lapsillemme”  oli seuraava vaihe  pyrkimyksissä saada muutosta maamme asuntopolitiikkaan. Suomen ongelmiin pureuduttiin mm. luomalla asuntotuotantoa koskeva lainoitusjärjestelmä, ns. Arava-järjestelmä.
Kun kirjoitukset ja lobbaus ei tuottanut tulosta, päätti Väestöliitto, että jonkun on näytettävä, että hyvin suunnitellun ja toteutetun kaupunkien rakentaminen on mahdollista. Syntyi Asuntosäätiö ja sen toteuttamana ensin Tapiola, sitten Jyväskylän Viitaniemi, Rovaniemen Korkalorinne ja Espooseen Kivenlahti.
 
Tapiolan rakentamisen jälkeen oli olemassa hyvälle kaupunkirakentamiselle vertailukohde. Vertailukohde jota Suomeen tulleet valtiovieraat ja tärkeimmät julkkikset tuotiin katsomaan. Vertailukohta, jota kansainväliset arkkitehtipiirit kilvan ylistivät.
 
Tapiolan ainutlaatuisuus ja isäni rooli siinä sai joukon tapiolalaisia,  ja espoolaisia vaikuttajia perustamaan toimikunnan, jonka tavoitteena oli muistaa Heikki von Hertzenia hänen 100:ntena syntymäpäivänään. Toimikunnan puheenjohtajaksi lupautui kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä ja sen jäseniksi valikoitui eri yhteisöjä edustavia henkilöitä erityisvoimavaranaan ajatuksen äiti ja isä arkkitehtipariskunta Pirkko ja Bror Söderman. Heikki von Hertzenin jälkeläisiä edustivat toimikunnassa hänen lapsensa.
 
Ajatus Tapiola-pelistä syntyi toimikunnan ensimmäisessä kokouksessa. Ideana oli avata nuorille sitä, mistä kaupunkisuunnittelussa ja erityisesti Tapiolan kaltaisen kaupungin suunnittelussa on kyse. Afrikan tähden kaltainen lautapeli oli keskustelussa esillä ollut ensimmäinen malli. Kaupunginjohtaja  Jukka Mäkelä heitti ajatuksen mobiilipelistä, mihin siltä istumalta päädyttiin. Pelin suunnitteluun haluttiin alusta alkaen mukaan haluttiin nimenomaan nuoret.
 
Tämän peli kehittämisellä ja hyvällä kaupunkisuunnittelulla on paljon yhteistä. Ensiksi tarvitaan hyvä idea, ”miten teemme jotain erilaista ja mieluimmin vielä ennakkoluulotonta”. Sitten tarvitaan äärettömän paljon luovaa ajattelua, jolla ideaa kehitetään. Luomisprosessin tueksi tarvitaan eri alojen asiantuntemusta ja vahvoja osaajia. Ja sitten tarvitaan niitä, jotka huolehtivat siitä, ettei mopo karkaa käsistä.
Luovasta prosessista ovat vastanneet Etelä-Tapiolan lukion ja Espoon kuvataidekoulun sekä Espoon musiikkiopiston nuoret opiskelijat. Oman kortensa, ja asiantuntemuksensa tähän työhön ovat myös tuoneet mmm. Bo Grönholm toimikunnasta Nina Sarkima Espoon kuvataidekoulusta ja Aalto-yliopiston Arash John Sammander sekä Espoon Musiikkiopistosta Jan Cibulka.
Myös minä olen pelannut Tapiola-peliä. En tätä vaan sitä alkuperäistä. Kun isäni työpaikka oli Helsingin keskustassa, oli monia vuosia viikonloppujemme retkikohteena Tapiola ja sen eri rakennuskohteet. Siinä minä lampsin, isoveljiltäni pieniksi jääneissä mutta minulle ylisuurissa kumisaappaissa pitkin Mäntyviitaa, Menninkäsientietä, Potapolkua, Otsonkalliota ja Kimmeltietä rakennuspaikalta toiselle ja näin kuinka puutarhakaupunki syntyi.
Heikki von Hertzenin 100v syntymäjuhlallisuuksien eräänä tavoitteena on pysähtyä miettimään mitä hyvää on saatu aikaan ja mitkä ovat ne uudet ja erikoiset asiat, joita tänä päivänä tarvitsemme hyvän asumisympäristön rakentamiseksi. Asumisen ongelmat ovat tänä päivänä samat kuin 1940 luvun lopulla, jolloin isäni kirjoitti ohjelmajulistuksensa ”Koti vaiko kasarmi lapsillemme” Meillä ei tänäkään päivänä ole riittävästi kohtuuhintaisia asuntoja ihmisille. Tärkeintä on ryhtyä ajattelemaan uusia luovia ratkaisuja asiaan. Tärkeää on pysähtyä miettimään niitä.
Espoolaisten nuorten  tekemällä mobiilipelillä voi olla tärkeä rooli siinä että nuoret alkavat pohtia asumiskysymysten ydintä.

Rehtorin puhe todistusten ja stipendien jakotilaisuudessa 13.5.

Julkaistu 14.05.2013 08:34
Rehtorin puhe todistusten ja stipendien
jakotilaisuudessa 13.5.klo 18.00
 
Hyvää iltaa. Minulla on ilo toivottaa Teidät kaikki lämpimästi tervetulleeksi Espoon kuvataidekoulun kevätjuhlaan, todistusten ja stipendien jakotilaisuuteen. On kiva nähdä teitä kaikkia. Meillä on ollut hurjan paljon erilaisia tapahtumia kuluneena lukuvuotena. Tapahtumista voitte lukea tarkemmin Pensselihirmusta. Meidän vuosikertomuksestamme myös ruotsiksi ja englanniksi. Oma puheeni käsittelee mm. rakastumista kuvikseen, onnistumisia  ja ydessäoloa.
 
God kväll. Jag har nöjet att välkomna er alla varmt välkomna till Esbo konstskola vårfest, intyg och stipendier examensceremoni. Det är trevligt att se er alla.
Vi har haft en hel del olika händelser under läsåret. Du kan läsa mer om händelserna Pensselihirmu  på engelska och svenska.
 
Olen miettinyt paljon kuluvan vuoden aikana asioita.
Mikä saa näin valtavan hakijamäärän vuodesta toiseen hakemaan kuvikseen. Mitkä asiat saavat lapsen ja nuoren syttymään kuviksesta. Mikä on se juttu, joka koukuttaa lapsen ja nuoren tulemaan viikottain innokkaana 2-4 tunniksi kuvikseen jopa kolmentoista vuoden ajaksi. Mikä on kuviksen ainutlaatuisuus muiden harrastusten joukossa. Tässä muutamia kuvislaisten ajatuksia  asiasta:
Kuvikseen on kiva tulla, kuvis on helppo aloittaa, se ei vaadi mitään ennakkovalmistautumista, välineet saa kuvikselta. Kuviksessa on aikaa rauhoittua omien ajatusten kanssa, tutustua samanhenkisiin lapsiin ja nuoriin, käydä filosofisia keskusteluja ajankohtaisista aiheista, oppia mielenkiintoisia asioita taiteesta ja taidehistoriasta, pohtia kuvataiteen ja nykytaiteen ajankohtaisia ilmiöitä, tulla nähdyksi ja kuulluksi pienessä ryhmässä, on tilaa käsitellä omia tunteita, tutkia ja ihmetellä asioita, suunnitella, kokeilla, unelmoida ja oppia monia uusia kuvataiteen tekniikoita ja menetelmiä.
Kuviksessa jokainen saa olla ainutlaatuinen, juuri sellainen kuin on, opitaan hyväksymään ja ymmärtämään erilaisuutta, opitaan keskustelemaan arvostavasti toisten taideteoksista. Osataan nauraa ja iloita harrastamisesta. Vaikka kuvataiteen harrastuskin on tavoitteellista tasolta toiselle etenevää, on pyritty siihen että opetuksessa säilyisi luomisen ja tekemisen ilo. Haluamme kuitenkin tarjota parhaat kehittymismahdollisuudet ja edellytykset kuvataiteen alalla niille jotka haaveilevat jonkin kuvataiteen alan jatko-opinnoista.
Koetaan onnistumisen tunteita, kun saadaan jokin pitkä projekti valmiiksi. Haasteet oppimisessa lisäävät motivaatiota. Lapset kaipaavat vaikeitakin asioita ja haasteita, muuten motivaatio ei säily.
Toivottavasti kuvataiteesta on muodostunut myös Sinulle elämän mittainen rakkaussuhde, joka antaa iloa, lohduttaa, voimauttaa, auttaa herkistymään toisen ihmisen asemaan, lisää uteliaisuutta, rohkaisee elämän eri vaiheissa.  Opettaa suhtautumaan myös kriittisesti. Taideteoksen luominen on aina tuntematon prosessi, alussa emme voi tietää mikä lopputulos tulee olemaan. Se on epävarmuuden sietoa ja rohkeutta sietää paineita. Taideteos taas on aina jonkinlainen kysymys? joka herättää halun tietää, vaatii eläytymistä, halua ottaa selville.
Kuvataidekoulun kulunut vuosi on ollut monien muutosten ja mahdollisuuksien vuosi. Olemme olleet monen uuden asian äärellä.
Taiteen perusopetus on siirtynyt kulttuurilautakunnan alta opetus ja varhaiskasvatuslautakunnan alle. Yhteistyötä ala ja yläkoulujen ja lukioiden kanssa lisätään, pohditaan kuvataiteen viemistä enemmän osaksi koulujen  iltapäivä - ja kerhotoimintaa. Mitä se käytännössä olisi, että kuvataiteen perusopetuksen oma ainutlaatuinen luonne kuitenkin säilyisi.
Espoossa aloitetaan syksyllä 2013 laajamittainen taiteen perusopetus varhaiskasvatuksessa. Eli taiteen perusopetuksen tunnit sijoitetaan osaksi päiväkodin arkea ja päiväohjelmaa.
Kuvataidekoulu käynnistää päiväkotiyhteistyön 6-vuotiaiden eskarilaisten kanssa yhdeksän eri päiväkodin kanssa, jotka ovat eri opetuspisteidemme läheisyydessä ympäri Espoota.
Entistä enemmän mietitään kuinka saataisiin mahdollisimman moni lapsi ja nuori osalliseksi kuvataidekasvatuksesta ja kuinka saavutetaan sellaisia lapsia ja nuoria joille ei ole itsestään selvää minkään asian harrastaminen. Miten kohdataan ja saavutetaan monikulttuuriset lapset ja nuoret. Kuinka tehdään avoimin mielin yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Ajatellen asioita lapsen ja nuorten tarpeiden näkökulmasta. Kuinka yhdessä saisimme kuvataidekasvatuksen toimimaan parhaiten lasta ja nuorta tukevasti.
Tässä kuvataiteella on erinomaiset mahdollisuudet olla mukana toteuttamassa näitä haasteita.
Kaikkien näiden organisointia koskevien muutosten keskellä tärkein asia on kuitenkin lapsi ja nuori itse. Miten kohtaamme hänet päivittäin ja kuinka pystymme tukemaan hänen kasvuaan kuvataiteen keinoin.
Olen miettinyt paljon lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta/dialogia niin itse vanhempana kuin kasvattajankin/ kuvataideopettajan/rehtorin  näkökulmasta. Miten kohtaamme ja näemme lapsen ja nuoren päivittäin.
Tutkimuksista se tiedetään, että kiitoksella kasvattaminen ja kunnioituksen kulttuuri toimivat; lapsi joka kohdataan empatialla, oppii empatiaa; nuori, jota kunnioitetaan, oppii kunnioittamaan. Kasvatus on ajan ja arvostuksen antamista, parhaansa yrittämistä, tukemista ja suojaamista. Miten kehumme ja kannustamme lasta ja nuorta kasvattajina. Varjelemmeko tarpeeksi sanoja: Olen ylpeä sinusta! Oletpa taitava! Onpa hieno! Kauniisti tehty! Hyvin suunniteltu!
Muistammeko kannustaa lasta ja nuorta kun hän yrittää parhaansa. Muistammeko rohkaista lasta ja nuorta, motivoida lasta ja nuorta omien ajatusten esiin tuomisessa ja omien kuvallisten ajatusten kehittämisessä. Kuvallisen työskentelyn ohjaaminen on herkkää ja hienovaraista tunteiden ja ajatusten aistimista ja vuoropuhelua lapsen ja nuoren kanssa. Välillä se vaatii hiljaa olemista ja olemista vain vieressä ja läsnä. On tärkeätä että opettaja ohjaa, mutta kunnioittaa lapsen ja nuoren omia näkemyksiä, silloin lapsi saa harrastuksesta positiivista voimaa ja energiaa.
Lapsen ja nuoren itsetuntoa on tärkeää vahvistaa ja kuvataide on tässä tärkeässä roolissa.  Samalla kun lapsi kasvaa, myös hänen itsetuntonsa rakentuu. Se muuttuu koko ajan. Siihen voi vaikuttaa joka päivä, joka hetki ja aina uudestaan. Se on oma ajatus omasta pärjäämisestä. Uskomus, oletus tai tunne siitä, millainen ja miten hyvä on, mihin pystyy, mitä haluaa, mitä osaa, ja mitä voi oppia. Siihen vaikuttavat kaikki ihmissuhteet, se palaute mitä toisilta saa – ympäristön kannustus, läsnäolo, tuki ja lohtu ovat tärkeitä.


Mitkä ovat kuvataidekoulun mahdollisuudet vahvistaa lasta ja nuorta kasvamaan ainutlaatuiseksi omaksi uljaaksi persoonakseen?
Positiivinen ilmapiiri kuvataidekoulussa tarkoittaa, että lapsi viihtyy kuviksessa ja kokee, että sinne on joka viikko kiva tulla ja että me huolehdimme ja välitämme hänestä. On tärkeätä muistuttaa itselleen niin vanhempana kuin kasvattajanakin että muistaisimme päivittäin nämä ihmisten välisen vuorovaikutuksen perusasiat, jotka pätevät niin perheissä kuin työyhteisöissäkin.
Muistaisimme Arvostaa lasta ja nuorta. Ihmiselle on tärkeää saada kokea olevansa merkittävä, tarpeellinen, kiinnostava ja arvostettu omana itsenään.  Osoittaa lapselle ja nuorelle, että juuri hän on kuuntelemisen ja tutustumisen arvoinen ihminen.   Nähdä lapsi  ja nuori. Kuunnella lasta ja nuorta. Kunnioittaa lasta ja nuorta.  Kohdella häntä vastuullisena, järkevänä ja arvokkaana olentona. Tutustua oikeasti  lapseen ja nuoreen. Olla kiinnostunut lapsesta ja nuoresta.  Keskustella hänen kanssaan. Tukea lasta ja nuorta yksilönä. Pyrkiä havainnoimaan jokaista lasta erikseen ja näkemään juuri hänen parhaat puolensa ja kykynsä. Tarjota lapselle mahdollisuuksia löytää omat vahvuutensa ja innostuksen kohteensa. Huomioida kaikkia lapsia yksilöinä. Tukea lapsia ja nuoria yhteisönä. Tukea lapsen ja nuoren liittymistä ryhmään ja edistää lasten keskinäistä yhteistoimintaa ja vuorovaikutusta. On tärkeää pitää huolta, että kaikki pystyvät työskentelemään kaikkien kanssa, oppivat tuntemaan toisensa ja arvostamaan toisiaan. Luoda hyvä ympäristö toiminnalle. myönteinen, hyväksyvä, turvallinen, empaattinen, innostava ja tasa-arvoa korostava ympäristö, jossa kaikki ovat yhtä tärkeitä. Pitää hauskaa lasten ja nuorten kanssa. Kun me viihdymme, myös lapsilla on hauskempaa. Osoittaa lapsille ja nuorille että,  me todella välitämme heistä ja hyväksymme heidät. Muistamme Iloita  onnistumisista yhdessä  lasten ja nuorten  kanssa.  Asettaa yhdessä haasteellisia, mutta toteuttavia tavoitteita ja nauttia niiden saavuttamisesta. Sallia epätäydellisyys itsellesi ja lapselle. Luottaa lapseen ja nuoreen.  Antaa aikaa lapselle ja nuorelle. Pitää myönteistä ja toiveikasta puhetta yllä koko ajan.
 
Vahvan itsetunnon ja positiivisen minäkuvan muodostumiseen voi ja kannattaa vaikuttaa. Siksi on hyvä pysähtyä itsetunnon rakennusaineiden äärelle miettimään, mitä juuri minä voisin tehdä lapsen hyväksi hänen elämäänsä kannattelevana turvallisena aikuisena tai vanhempana.
 
Onnittelen ja kiitän Teitä vanhempia ja huoltajia hyvän harrastuksen valinnasta.
 
Pitkäaikainen tekstiilitaiteen opettaja ja päättötyökoordinaattori Helena Hyyryläinen jää kesällä taiteilijaeläkkeelle. Kiitän halauksin erittäin pidettyä opettajaamme ja toivotan Helenalle antoisia ja onnellisia eläkevuosia.
 
Kiitän koko työyhteisöä hienosta lukuvuodesta. Yhdessä olemme aina enemmän.
Kiitän myös kuvataidekoulun johtokuntaa tuesta ja kannustuksesta.
Kiitän myös lapsiasiavaltuutettua Maria Kaisa Aulaa antoisasta yhteistyöstä ja koulumme kuviskummiudesta vuosille 2012-2014. Kiitän kaikkia koulun sidosryhmiä ja yhteistyökumppaneita hyvästä yhteistyöstä.
 
 
Olkaa ylpeitä ja iloitkaa lapsistanne.
 
Onnellista ja kaunista kesää.

Var stolt och gläds med dina barn.
 
Glad och vacker sommar.
 
Maritta Poijärvi
rehtori

Lisää artikkeleita...

  1. Rehtorin puhe